Virkattu matto ja muuta pientä kivaa

Mukavaa talvipäivää kaikille! (:

Pakkaset oli ja meni, ja pakko on kyllä kaikkien kummastukseksi tunnustaa, että ihan himpun verran harmittaa. Vaikka olikin ihan julmetun kylmä, niin miusta pakkasissa on kaikkein parasta se, kun on kirkas taivas ja aurinko paistaa. Nytkin oli niin energinen ja hyvä mieli, kun pitkän talven jälkeen aurinko paistoi ihan kunnolla ja oli valoisaa pitkän ajan jälkeen, ihan tuli kevät mieleen... (: On tämä lumisadekin ihan tunnelmallista, mutta minun makuun on ihan liian synkkää, kun on taivas pilvessä. No, kohta se kevät tulee, minä jo innolla odotan! (:

Tuossa männä viikolla löysin Suuresta Käsityölehdestä (1/2012) kauniin virkatun Kehrä-nimisen maton, ja pakkohan sellainen oli saada itelleenkin. Niimpä turasin vaatetta päälle ihan reilummasti ja kävin niinkun paraskin eskimo pakkasta ja tuulta uhmaten kaupungilla ostamassa semmosta paksua matonkudetrikoolankaa. Ohjeen matto oli suhteellisen iso (halkaisija 130 cm), joten muokkasin ohjetta omiin tarkoituksiini jättämällä sen kesken ja virkkaamalla puolipylväskierroksen loppuun reunan siistimiseksi. Hienohan siitä tuli. (:

Oma mattoni päätyi vessan lattialle, halkaisijaltaan matto on arviolta 70 cm. Kude on todella paksua, itse virkkasin sitä nro kasin koukulla, suurempi olisi ollut ehkä helpompi. Kudetta meni tuon kokoiseen mattoon noin kilon verran. (Kuvat voi klikata suuremmaksi)

Hieman amatöörimaisen epätasaista jälkeä, mutta ei haittaa! Noin paksun kuteen virkkaaminen oli oikeastaan yllättävän hankalaa, kun näppituntuma oli alkuun niin erilainen. Normaalipaksuisella langalla osaisi varmaan tehdä pylväät sun muut vaikka unissaan, nyt piti ihan pysähtyä hetkeksi miettimään, että mitäkäs... :D

Ylijäämälangasta tein saman lehden ohjeen mukaan (tietenkin hieman muunneltuna) teepussikorin. Alkuperäisessä ohjeessa kori oli tehty paperinarusta, mutta toimii hienosti kuteestakin tehtynä. Koria tehdessä sattui lisäksi pieni haveri, olin normaalisti virkkamassa kyseistä tuotetta, kun yhtäkkiä kuului vain kova NAKS, ja huomasin piteleväni kädessä puolikasta virkkuukoukkua. Kuinka niin muka tiukkaa? :D No, lopputyö sujui sitten puolikkaalla koukulla, kun ei tähän hätään löytynyt uuttakaan. Jälkikäteen liimasin puolikkaat pikaliimalla yhteen, mutta saa nyt nähdä tuliko tuosta entistä ehompi, vai onko vain käveltävä kiltisti kauppaan.. (:

Tyhjänä. (:

Ja täytenä. (: Tuon kokoiseen koriin sain ujutettua 5 normaaliin kokoista teepussia. Olisi se kuudeskin varmaan mahtunut. Tuo India Chai-Latte maitotee on muuten aivan käsittämättömän hyvää.

Kudetta jäi vielä pieni kerällinen, saatan vaikka tehdä toisenkin teepussikorin, noita teepusseja kun tuolla kaapissa riittää..!

Ostin muuten samalla kuteenostoreissulla kirjakaupasta neulekuviokirjan "Neulojan Suuri silmukkakirja - Yli 250 perinteistä ja nykyaikaista neulosta helppotajuisine mallikuvioineen" (Maria Parry - Jones). Kirjasta löytyy aika monipuolisesti kuvioita niin perinteisiin oikeisiin/nurjiin neuleisiin ja joustinneuleisiin, nyppyihin, palmikoihin, pitseihin, sekä kirjo- ja intarsianeuleisiin. Lisäksi on neuvottu miten neulotaan helmiä ja paljetteja sekaan. Vaikuttaa aika hyvältä! Erityisesti ihastuin tuossa kirjassa siihen, että se on solmittu kierre"vihkoksi" yhteen, jolloin se pysyy ohjetta seurattaessa helposti auki, toisin kuin perinteinen kirjamalli. 



Tätä tehdessä soivat: 


Gotye - Somebody that I used to know
Kimbra - Settle Down 
Lana del Rey - Video Games 
Aretha Franklin - Think

Nappikorviksia ja villasukkia

Hejssan taas!

Joskus miljoona vuotta sitten tein itselleni nappipipon, jossa perusmustaan tyköistuvaan joustinneulepipoon ompelin yhdelle "kulmalle" värikkäitä nappeja koristeeksi. Kontrasti oli eittämättä aika hieno! Valitettavasti piposta tuli aikaa myöten liian kittana, ja nyt olisi taas suunnitelmissa tehdä uusi ja entistä ehompi... Tällä kertaa näpräilin napeista kuitenkin sunnuntai-iltani iloksi muutamat nappikorvikset. Ei ollut hankala tehdä, pikaliimalla vain korviksen taustaan nappi kiinni ja hyvin pysyy! Osan napeista löysin taas omista laatikkokätköistäni, ja sen lisäksi kävin äidin nappilaatikolla. Siellä romeltaessa melkein hulluus iski, kun oli niin paljon mitä kauniimman värisiä ja -näköisiä erilaisia nappeja! Aaaah...

Tästä lähdettiin liikkeelle!
(kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla)

Ja tällaisia niistä tuli! 

Pinkit pikkunapit, nämä ovat yhdet suosikeistani kauniin värin takia

Mustat perusnapit tilanteeseen kuin tilanteeseen (:

Luonnonvalkoiset hieman isommat korvikset, näissäkin mielettömän kaunis väri

Tyylikkäät metallinharmaat. Yllätin itseni ja sain sisällytettyä kuvaan tuon hienon "vivahdesävyn", mikä näissä napeissa oli, katso kuva myös alempaa. 

Tässä myös yhdet suosikkini, kivat lämpimän retroruskeat. Nämäkin hauskat siksi, että sisältävät selkeästi erilaisia värisävyjä. 

Lohenpunaiset! Yleensä en lohenpunaisesta väristä pidä, eikä minulla ole mitään sen värisiä vaatteita, mutta näihin jostain syystä ihastuin...

Keltaiset nappikorvikset oli jo inspiraation iskiessä sellainen must have -juttu, mutta jostain syystä lopputulos ei kuitenkaan vastannut odotuksiani.. Lievä pettymys, vaikka ihan sievät ovatkin.

Semmoista tällä kertaa, lopuksi vielä muutama kuva tänään valmistuneista tiikerivillasukista. Sukat tosiaan tulivat sille toiselle puoliskolleni, jolla on jo (myöskin miljoona vuotta vanha) "samaa sarjaa" oleva pipo. Pipolle tuli nyt siis kaverit, varsi hieman pidempi, tavallista 2o 2n -joustinta (ite tykkään pidemmästä varresta, että lämmittää nilkkoja kunnolla), kantapohja vahvistettua neulosta ja tuo kärkikavennus... älkää edes kysykö, joku oma innovatiivinen viritelmäni.
Lanka tosiaan mustaa ja oranssia tuplana neulottua seiskaveikkaa, mustan kaverina joku musta-sini-harmaa jämälanka, mahdollisesti myös seitsemää veljestä.

Huopahelmistä koruksi

Heips, ja hyvää alkanutta vuotta kaikille! (:


Aika päivittää viimeinkin tätä blogia, viime viikolla tein itselleni kivan kaulakorun villalangasta huovutetuista helmistä. Helmen ytimeen piilotin pieniä joskus ostamiani rumia muovihelmiä, joiden ympärille keloin paksuhkon kerroksen Novitan Puro-lankaa, värinä oli tällä kertaa Novitan Puro Takkatuli (844). Ihastuin lankaan, siitä on saatavana todella kauniita värejä, ja varsinkin tuo takkatuli kaikkine oranssin, harmaan ja terrakotan sävyineen on uusin lempparini. Ehkä myöhemmin keväällä saan aikaiseksi neuloa tällaiset polvisukat ...
Mutta asiaan, ne huopahelmet. Kieputtelun jälkeen pistelin helmenalkua huovutusneulalla, jonka jälkeen huovutin niitä saippualla vuorotellen kuuman ja kylmän veden alla. Samalla lailla pyörittelin, kuin pullaa olisin tehnyt. (: Sen jälkeen aloitin homman alusta, ja pistelin kaikkia helmiä huovutusneulalla toiseen kertaan ja huovutin lopuksi toiseen kertaan vedellä ja saippualla. Kaikista isoimpiin helmiin lisäsin ensimmäisen huovutuskerran jälkeen hieman lisää lankaa, pistelin, huovuttelin vedellä ja saippualla ja pyörittelin, ja sen jälkeen vielä kolmannenkin kerran koko homma uudelleen. Kyllä oli kämmenpohjat illalla kipeinä ja punaisina, mutta lopputulos oli mielestäni sen arvoinen. (: Useampaan kertaan pisteltynä ja huovuteltuna sain helmistä omaan makuuni tarpeeksi napakat, joku toinen olisi voinut todeta helmien olevan hyviä jo ensimmäisen huovutuskerran jälkeen. 



Kuivatellessani helmiä talouspaperin päällä, valmistin Cernit-massasta pienet, mustat välihelmet. Niistäkin tuli "ihan kivoja", mutta löysin kaapinperukan helmivarastostani oransseja puuhelmiä, jotka mielestäni sopivat värillisesti ja materiaalisesti (onko se edes mikään sana...) paremmin kyseisten huopahelmien kanssa. Lopuksi liitin huopahelmet korukuminauhaan (oikealta nimeltään lycranauhaa?), kaulaan vain ja menoksi! (:  

Tässä lähempää kuvaa helmistä, kuvassa helmet ovat melkolailla todellisen kokoisia,

Hahha, pakko oli lisätä tällainen hieman erikoisempi otos. :D

Omasta mielestäni ihan kokeiluversiona tehty huopakaulakoru oli sen verran onnistunut taideteos, että uskalsin ihastua huopahelmistä tehtyihin koruihin isomminkin, ja tulevaisuudessa aionkin varmaan toteuttaa samalla idealla tehdyn rannerenkaan tai korvikset, tai miksei jopa toinenkin kaulakoru erivärisestä langasta. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena aion kuitenkin korunauhaksi laittaa joko kaksinkertaisen määrän korukuminauhaa, tai jos korun saa päälle ilman että sitä tarvitsee venyttää, saatan laittaa sen jopa tavalliseen puuvillanaruun. Korukuminauha on ihan kätevää ja kestävää, mutta kaulakoru tahtoo olla jo niin painava. että nauha venyy rumasti näkyville. Ensi kerralla viisaampi. (: Puro- langan lisäksi houkuttelee Novitan Huopanen, jossa myöskin on mielettömän ihania värejä...


Tätä tehdessä soivat: 


Petula Clark - Downtown
Nancy Sinatra - Bang Bang
Adele - Rolling in the Deep (Mieletön, mikä ääni!)
Dolly Parton - Jolene

Rakkaudesta

"Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.

Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.

Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.

Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.

Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.

Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.

Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.

Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.

Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.

Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.

Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.

Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.

Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.

Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.

Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.

Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.

Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.

Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.

Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta."

-Unknown

Mun talossa asuu aina yksinäinen prinsessa,

se etsii jostain kotia ja kultaista taivasta.

Tää kuulostaa hölmöltä, mutta sanon sen kuitenkin:

Mä uskon, että satuja on olemassa oikeesti.

-Jippu/Enkelten kaupunki